"All I Want For Christmas Is Youuuu!"

Tuota otsikon laulua sai kyllä kuunnella joulun alla ihan riittämiin. Jouluhössötys alko täällä siinä marraskuun alussa muistaakseni, aika suoraan halloweenin jälkeen. Kaupat alko olee täynnä kaikkee joulukrääsää, myös niitä rumia joulupaitoja. Mun mielestä toi hössötys oli aika huvittavaa, mutta vaan hyvällä tavalla! Tosin vähän ois ehkä voinu hillitä ennen joulukuuta.

Täällä meillä jouluun valmistauduttiin koristelemalla taloa vähän, hakemalla kuusi ja koristelemalla se. Missasin kyllä suurimman osan tosta tekemisestä, mutta ei se mua niin paljoo jääny harmittamaan, koska ei toi niin paljoa eronnu siitä mitä Suomessa tehään. Oli meillä myös jouluvalot ulkona, mutta ei ollu mitenkään sellaset överit mitä elokuvissa näkyy. Ei kuitenkaan kovin kauas tarvinu lähtee ettimään, kun sellasiakin alko löytymään.

Huomatkaa mun Suomi-lapanen! Hostiskän iskä teki sen mulle <3

Sitten päästäänki ite jouluaattoon. Siitä ei oikeestaan kauheesti oo kerrottavaa, koska täällä se on ihan normaali päivä. Aamulla heräsin aikasin skypettämään kotiin, jonka jälkeen katoin pari joululeffaa. Niin ja koristeltiin joulukeksejä! Illalla syötiin hostiskän tekemää pitsaa (parasta itetehtyä pitsaa ikinä!!) ja tietenki laitettiin keksejä ja kaakaota Joulupukille ja porkkana Petterille ennen nukkumaanmenoa. Myöhemmin kävin ajelemassa tuolla lähistöllä kattelemassa jouluvaloja. Kesärenkailla lumessa ajaminen oli aika mielenkiintosta, mutta selvisin!

Nää kaks ekaa kuvaa jouluvaloista on otettu aiemmin samalla viikolla.

Joulupäivä on täällä sit se millon sitä joulua oikeesti vietetään. Mulla oli herätys aamulla soimassa, koska jos joskus nousen ilomielin aikasin, niin se on jouluna. Kuulin kun muut oli jo avaamassa lahjoja olohuoneessa ja liityin seuraan. Lahjaks sain liput Ed Sheeranin keikalle (<3!!), spa-lahjakortin, ihan vähäsen karkkia, kynttilän, käsisaippuan, ilmotustaulun ja valot siihen sekä viinipullon. Päivä jatku oikeestaan samalla tavalla kun aattoki, linnottauduin omaan huoneeseen kattomaan joululeffoja. :D Illalla syötiin dinneri yhessä; perunamuusia ja jotaki lihaa. Jälkkäriks oli suklaavanukasta. Ei mitään Suomen tasoa meiän jouluruuat siis ollu, mutta ei mua haitannu, vaikka vähän perunalaatikkoa kaipasinki.

Cookies for Santa

Sain oman joulusukanki! <3 (toinen oikealta)

Amerikkalainen joulu oli sellanen asia minkä oon ehottomasti halunnu kokea, ja oon kyllä ilonen siitä, että sain viettää sen just täällä ja just näitten ihmisten kanssa. Kuulin, että aika moni au pair matkas hostperheensä kanssa toiselle puolelle maata sukuloimaan, mutta me oltiin ihan vaan kotona omalla porukalla. Suomessa mun joulut on yleensä juoksemista paikasta toiseen, enkä oo sen myötä oikeestaan ollu mikään jouluihminen moneen vuoteen, mutta tää joulu oli just sellanen millasena joulun haluisinki pitää. Ihanan kiireetön <3

Mainitsin tuossa aiemmin jo lumesta, mutta kerrotakoon nyt vielä että mekin saatiin tänne valkonen joulu! Aaton aattona alko satamaan lunta ja sitä jatku ainaki joulupäivään asti. Nyt ollaan kuitenki jo palattu senkin osalta normaaliin, sillä tätä kirjottaessa ulkona sataa vettä eikä luntakaan enää näy.

#suomi100

Tätä asiaa mää murehdin jo ennen mun lähtöä tänne. Että tuun viettämään Suomen 100-vuotissynttärit ulkomailla. En koe olevani mitenkään erityisen isänmaallinen tyyppi, vaikka tottakai arvostan sitä että ollaan itsenäisiä. Ja jos totta puhutaan, ei mun itsenäisyyspäivät Suomessakaan mitenkään erityisiä oo ollu, yleensä oon vaan kattonu Linnan juhlia telkkarista ja bongaillu kivoja pukuja.

Tänä vuonnahan itsenäisyypäivä osu keskiviikolle, mikä tarkotti mulle sitä, että tein normaalisti töitä päivällä. Illalla kokoonnuttiin muitten suomalaisten au pairien kanssa yhteen ja vietettiin kunnon Suomi-ilta! Syötiin ja juoruiltiin. Itsehän siis saavuin valmiiseen pöytään, mutta tarjolla oli makaronilaatikkoa, salaattia, karjalanpiirakoita ja suomalaisia karkkeja! Glögiä ja pipareitaki jotkut oli löytäny, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei ne piparit ihan suomipipareilta maistunu. Mutta ajatushan se on tärkein. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva ilta, mutta aika vaan meni niin nopeesti!

Täytyy kyllä sanoa, että tuona päivänä tuli ekan kerran sellanen kunnon ikävä Suomea. Juttelin hostiskän kanssa ja se sano, että kannattaa ajatella se silleen, että missä olin ja mitä spessua pääsin kuitenki tekemään tuona päivänä. Ja tottahan se on, voin myöntää että oli kyllä mun tähänastisen elämän paras ja ikimuistosin itsenäisyyspäivä! Mutta sekin on myös erittäin totta mitä sanotaan, että pitää mennä kauas jotta voi nähdä lähelle. Kyllä tän reissun jälkeen tulee varmasti arvostettua Suomea vielä enemmän, siellä on kuitenki asiat aika tosi hyvin!

Thanksgiving & Portland

Halloweenin jälkeen seuraava pyhä oli Thanksgiving. Sitä vietettiin siis 24.11. ja ainakin meillä sitä odoteltiin melko kovasti, mutta mulla ei ollu hajuakaan mitä sinä päivänä tulee tapahtumaan syömisen lisäks. Kyselin myös hosteilta että minkä takia koko Thanksgivingiä ees vietetään, ja ne selitti sen mulle tosi hyvin, mutta en oikeestaan osaa selittää sitä tänne. :D Anyways, koko päivänä ei oikeesti tapahtunu yhtään mitään, oltiin vaan kotona ja chillailtiin. Illalla sitte syötiin dinneri, joka meni heittämällä mun lemppariks täällä tähän mennessä syödyistä! Oli ainaki sitä kalkkunaa ja sen stuffingit, perunamuusia ja kastiketta sekä karpalohilloa. Ei siis mitenkään överisti kaikkee erilaista, mutta just sopivasti että masun sai kyllä täyteen. Ja kurpitsapiirakkaa jälkkäriks, nam! Ainiin, toisin kun ite ainaki luulin, täällä meillä ei ainakaan täytetty sitä kalkkunaa mitenkään niinku elokuvista saattaa nähä. Täällä se täyte oli tarjolla ihan erillisessä astiassa ja sitä sai sitte lappaa lautaselleen niin paljon ku halus. Mutta oli kyllä hyvvää! Loppuilta menikin sitte ruokakoomassa.

Thanksgivingin jälkeinen perjantai oli muuten normipäivä, mutta mentiin illalla hostperheen kanssa kattomaan Nutcracker-baletti. Meillä oli ihan törkeen hyvät paikat melko lähellä lavaa, ja se koko baletti oli ihan mieletön. Ennen väliaikaa olin ehkä vähän hämilläni kun sitä tanssia itessään ei siinä kauheesti ollu, mutta se toinen puolisko oli kyllä niiin makee!

Tossa lavan eessä pysty näkee sen orkesterin kun katto tonne alas!

Lauantaiaamuna lähin mun ekalle omalle reissulle täällä, ja noin kello puoli kaheksan aikaan mun matka starttas kohti Portlandia. Hostiskä heitti mut bussiasemalle ja sieltä matka perille kesti noin neljä tuntia. Perillä tapasin toisen suomalaisen au pairin Karon, ja hengailtiin siellä sit yhessä siihen asti että mun check-in motelliin alko. Käytiin kattomassa Saturday Market, mikä oli vähän niinku tori, missä ihmiset myy kaikenlaista tavaraa ja ruokaa. Kävin myös maailman suurimmassa kirjakaupassa, Powell's City of Books:ssa. Oli kyllä huikee, kolme kerrosta ja yli miljoona kirjaa!

Muuten tuli oikeestaan vaan käveltyä ympäri kaupunkia ja kateltua paikkoja. En nyt sinällään sanois että Portlandissa ihan älyttömästi ois nähtävää, vaikka ihan kiva kaupunki se oliki. Alussa oli oikeestaan vähän koti-ikäväkin (Seattleen, ei Suomeen) kun en jotenki tuntenu oloani kovin mukavaks siellä. Johtu varmaan osittain ainaki siitä, että siellä oli ihan älyttömästi kodittomia ihmisiä eikä aina ollu ihan 100% turvallinen olo. Mitään hätää ei kuitenkaan missään vaiheessa ollu, joten no worries siellä kotona!

Illalla oli tarkotus mennä Karon kanssa syömään yhteen etiopialaiseen ravintolaan minkä se oli löytäny netistä. Sovittiin, että tavataan siellä ravintolalla ja noh, ensimmäisenä kun pääsin motellista ulos, mun puhelin sammu. Aattelin että akku ei varmaan tykänny kylmästä ilmasta ja kaivoin vara-akun esiin. Kytkin puhelimen siihen, mutta eikö seki vilkuttanu viimestä valoaan, vaikka vasta edellisenä yönä olin ladannu sen täyteen. Eikä mulla tietenkää ollu mun normi laturia mukana. Mietinki siinä että mitäs tässä nyt sitte, kun huomisiltaan asti pitäis pärjätä, ja jos sekä puhelimesta että vara-akusta on virta loppu. Lähin kuitenki kävelemään bussipysäkkiä päin, ja selvisin bussiin. Noin 20 minsan matkan jälkeen pääsin perille sinne ravintolaan ja laitoin Karolle viestiä, että missä se on kun en nähny. Karo sitten kerto olevansa siellä ravintolassa ja siinä vaiheessa mua alko jo naurattaa, koska tajusin että nyt on jotain pielessä. Niinhän siinä sitten kävi, että Karo kyllä oli ravintolassa, mutta toisella puolella kaupunkia (kumpikaan meistä ei siis missään vaiheessa sanonu sen ravintolan nimeä mihin oltiin menossa, vaan ilmeisesti oletettiin että puhuttiin samasta paikasta). Ei muuta ku bussi takasin keskustaan ja miettimään että mistä sais mahollisimman nopeesti ja helposti ruokaa. Päädyin sitte McDonaldsiin, kun se sattu siinä viininhakureissun jälkeen matkan varrella olemaan. :D Oishan se ilta paremminki voinu mennä, mutta kokemuksia kokemuksia.. Ja ainiin sain pelastettua puhelimen ja vara-akun laittamalla ne mun lapasiin lämmittelemään!

Sunnuntaina aamulla nautin hiljasuudesta ja tein check-outin vasta sillon kun oli ihan pakko. Motellilta suuntasin aamupalalle sellaseen kivaan pienehköön kahvilaan, jossa oli ihan sellanen jenkkimeininki ku elokuvissa! Sinne kävellessä kerkesin jo ajatella, että ensivaikutelmasta huolimatta Portland onkin ihan mukava paikka, mutta sitten alko satamaan kaatamalla vettä niskaan..