Lähtöfiiliksiä

Huh, ehinpäs tulla vielä kirjottelemaan ennen lähtöä. Täällä on viime päivät yritetty hoitaa vielä viimesiä juttuja lähtöön liittyen ja tuntuu että vieläki ollaan vähän vaiheessa. Perjantaina sain otettua itteäni niskasta kiinni pakkaamisen suhteen, mutta eipä sekään kovin pitkälle edenny. :D Asiaahan ei helpota yhtään tää mun tunteiden vuoristorata, mikä jyllää koko ajan. Välillä on ihan hyvä fiilis, mutta välillä taas tuntuu että itkulle ei tuu loppua. En todellakaan oota sitä huomisaamua, kun kentällä pitää sanoa ne viimeset heipat. Onneks mulla on hyvät tukijoukot täällä niin saan ehkä vähän tsempattua. Plus että pari muutaki au pairia lähtee samalla lennolla, nii vertaistukea on onneks saatavilla.

Välillä sitä vaan miettii, että mihin sitä on taas ittensä pistäny. Tuntuis niin paljon helpommalta jäädä vaan Suomeen, mutta eihän sitä aina sen helpoimman kautta kannata mennä. Joskus pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan, että pääsee lähtemään kohti unelmia. Ja kyllähän mulla oottaa siellä aivan hirmu mukava perhe, joka aikoo tehä kaikkensa että tunnen oloni kotosaks siellä. Ainii, sain ne vihdoin kiinni ja ollaan nyt muutamat sähköpostit laitettu mun host äidin kanssa. Oon myös vähän jutellu yhen ruotsalaisen au pairin kanssa, joka lähti muutama viikko sitte ja asuu kans Seattlessa. Helpottavaa, että on ees vähän jo jotain kontakteja siellä päässä.

Ens viikko tulee varmasti olemaan rankka aikaerojen ja kaikkeen uuteen totuttelemisen (+ pitkien koulupäivien) takia, mutta täytyy vaan tällä suomalaisella sisulla pärjätä! Perjantaina pääsen sinne perheeseen ja koitan viimestään sieltä sitten päivittää kuulumisia tännekin.

Hakemusprosessi: Step 3 - matching

Nyt päästään tän koko homman ehkä jännittävimpään osuuteen, nimittäin matching-prosessiin! Kuten oon varmaan jo aiemmin maininnu, mulla toi otti aikaa vähän reilun vuoden verran. Alunperin mun oli siis tarkotus lähteä jo tammikuussa, mutta sopivaa perhettä ei vaan löytyny, joten jatkoin matchingia niin, että olin koko ajan valmis lähtemään niin pian kun mahollista. Oli mulla alkuvuodesta siinä joku kuukauden tauko kuitenkin, kun aloin vähän epäröimään, että onko tää oikeesti sitä mitä haluan tehä. Mut anyways, nyt mulla on hostperhe ja tää niin jännittävä, mutta vähän myös piinaava vaihe on mulla ohi.

Matching-prosessi toimii Cultural Carella niin, että Bostonin toimistolla työskentelevät matching specialistit lukee läpi sekä au pairien että host-perheitten hakemuksia, ja kattoo että ketkä vois olla hyvät matchit keskenään. Perheet saa nähtäville useita au paireja, joiden hakemuksia voivat sitten mennä kattomaan ja mahdollisesti ottaa yhteyttä näihin ehdokkaisiin, jos mielenkiinto herää. Perheet ei kuitenkaan voi pitää varattuna itellään kun vaan kolme au pairia kerrallaan, ja tänä aikana muut perheet ei voi nähä näitten au pairien hakemuksia ollenkaan. Au pairit voi kuitenkin myös ite poistaa perheen profiilistaan, mutta tässä kohtaa täytyy oottaa, että on kulunu 24 tuntia matchin saamisesta. Mainittakoon nyt vielä että au pairit ei voi siis nähä muiden kun yhen perheen hakemuksen kerrallaan, eikä me päästä mitenkään selaamaan ees perheitä, vaan match tulee, jos perhe kiinnostuu au pairin hakemuksesta ja alkaa selaamaan sitä.

Aina kun uus match tulee, järjestöltä saapuu sähköpostia, jossa ilmotetaan että perhe X paikkakunnalta X kattoo sun hakemusta. Tässä kohtaa au pair pääsee myös näkemään perheen hakemuksen ja siltä pohjalta miettimään, oisko perhe sopiva itelle. Omalla kohalla kävi niin, että nää perheet laitto ite sähköpostia, jos kiinnostus oli heränny, mutta välillä laitoin myös ite viestiä niille. Harvemmin kuitenkaan sain ees vastausta, jos olin eka joka laitto. Mut yleensä näistä yhteydenotoista homma jatku niin, että sovittiin aika skypetykselle, jotta päästiin juttelemaan paremmin. Joskus skypetettiin uudemman kerran tai laitettiin sähköpostia, joskus taas perheestä ei kuulunu enää mitään sen ekan skypen jälkeen. Kun sitten koittaa se hetki, että final match on löytyny, järjestöltä tulee puhelu tai sähköposti, jossa varmistetaan lähtöpäivä ja se, että au pair haluaa oikeesti lähteä tähän perheeseen. Sitten vaan maksuja makselemaan ja lähtövalmisteluja tekemään!

Mulla tää matching-prosessi oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa! Fiilikset vaihteli innostuksesta pettymykseen ja jännityksestä epätoivoon. :D Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että oli se kaikki sen arvosta. Nyt vaan stressaa enää että muistankohan ottaa mukaan kaiken tärkeen ja että miten sopeudun sinne perheeseen! Ei olla nimittäin kauheesti oltu yhteyksissä sen mun perheen kanssa. Laitoin niille sähköpostia joku kolme viikkoa sitten, mutta eipä oo vastausta kuulunu. :( Täytyy varmaan alkaa kohta pommittamaan niitä viesteillä. :D

P.S. Enää seittemän päivää lähtöön!!