Elämme jännittäviä aikoja

Hellouuu! Matching se vaan jatkuu. :D Ei sitten lopulta skypeteltykään enää sen New Jerseyn perheen kanssa. Mää laitoin pelin poikki, kun ei jotenki tuntunu oikeelta. Tietty pieni epävarmuus varmaan kuuluuki asiaan, mutta toi mun fiilis vaan vahvistu koko ajan, nii en nähny mitään järkee jatkaa matchingia niitten kanssa. Mun päätös osottautu hyväks, koska olin niin helpottunu sen jälkeen kun sain kerrottua niille mun fiiliksistä.

Mutta!!! Tällä hetkellä mulla on match Seattlesta. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja 4-vuotias tyttö. Skypettelin tiistaina sen äidin kanssa ja tultiin tosi hyvin juttuun. Tänään skypeteltiin uudestaan niin, että se isäkin oli siinä. Oli niin hauskaa! Jotenki en kestä sitä kuinka ihanilta tyypeiltä ne vaikuttaa. Mää vielä jännitin sen isän näkemistä iha hirveesti ja ainakaa näin jälkikäteen en ees ymmärrä et miks. :D Tuntuu, että niitten kanssa natsas ihan kaikki huumorintajusta mielenkiinnon kohteisiin. En tosin tiiä, mitä mieltä ne on musta, mutta kai ne ees jollain asteella tykkää, kun haluavat vielä jutella. :D Sovittiin nimittäin uus skypetys lauantaille, jossa nään vihdoin sen tytönki! Oon ihan innoissani, mutta samalla yritän olla innostumatta liikaa, etten sitten tipu taas korkeelta jos nää päättääki valita jonkun toisen au pairikseen.

Tää oli nyt taas tällanen pikanen tilannepäivitys, tuun raportoimaan lisää heti kun tilanne kehittyy!

Oletko se sinä, Seattle?

Valoa tunnelin päässä

Tässä on muutamia asioita tapahtunu nyt parin viikon sisään,  ja ajattelin niistä nyt vähän kertoa. Elikkä siis, sovittiin aika skypetykseen sen Coloradon perheen kanssa. Kuinka ollakaan, pari minuuttia ennen odotettua h-hetkeä perheen äiti laitto viestiä, ettei nyt kykenekään juttelemaan erinäisten asioiden takia ja että ilmottelee pian uudesta ajankohdasta. Sitä odotellessa tän aiemmin mainitun Virginian perheen äiti otti taas yhteyttä. Heillä ei mennykään homma ihan putkeen sen niitten ensiks valitseman au pairin kanssa, ja he halus nyt jutella sitten minun kanssa. Noh, sovittiin aika skypetykseen ja tällä välin Coloradon perhe oliki jo poistunu mun profiilista. Eipä tuo oikeestaan haitannu, koska olin ehkä kuitenki enemmän kiinnostunu tästä Virginian perheestä.

Noo, saatiin skypetys hoidettua ja vaikka se olikin suhteellisen pikanen tuokio, niin mun mielestä se meni ihan hyvin ja mulle jäi tosi hyvä fiilis siitä. Seuraavana yönä sitten kolmen aikaan heräsin siihen, että sain sähköpostia. Viesti oli tältä perheen äidiltä, ja hän siinä sitten kerto näin niinkun kiteytettynä, että eivät mua valinneet. Harmitus oli kyllä kohtalaisen suuri siinä kohtaa, mutta seuraavana päivänä keräsin itteni ja sieltähän uutta matchia taas putkahteli. Ekaks tuli perhe Vermontista, mutta nää poistu mun profiilista melko nopeesti. Sen jälkeen, samana iltana tuli jo uus match Connecticutista. Tää perhe ei ottanu muhun yhteyttä enkä mää niihin, joten annoin niitten mennä.

Tällä hetkellä mulla on match New Jerseystä. Perheeseen kuuluu isä, äiti, 4- ja 8-vuotiaat pojat sekä 6-vuotias tyttö. Skypetettiin perheen äidin kanssa viime lauantaina ja hän sano mulle suoraan että tykkää musta ja sopisin tosi hyvin niitten perheeseen. Oli niin ihana kuulla noi sanat ja olin yhtä hymyä ton skypetyksen jälkeen. Sovittiin, että skypetetään uudelleen, mutta tässä on nyt ollu vähän hankaluuksia sopia uudesta ajasta lähinnä aikaeron takia, kun toi perheen äiti on päivisin niin kiireinen ja sitten luonnollisesti kun siellä on ilta ja hänellä olis aikaa, niin täällä on yö ja mää oon nukkumassa. Laitoin tänään viestiä niille, että voin kyllä valvoa myöhään tai tarvittaessa herätä aiemmin, jos saatais homma sillä keinolla toimimaan. Mutta ilmeisesti näin alustavasti ainakin lauantaina oltais juttelemassa.

Mulla on ollu viime päivinä vähän ristiriitaset fiilikset ton perheen suhteen. Eilen kävin kuitenkin niitten profiilin taas läpi ja innostuin vähän enemmän. Ja ne asiat, jotka mun mielessä välillä pyörii, on aika pieniä, kuten että mun huone tulis olemaan kellarissa eikä siellä vissii oo ikkunaa. Lisäks tää perhe on juutalainen, niin sellanen perinteinen joulu jäis todennäkösesti kokematta siellä, vaikka se on ollu yks juhlapyhä minkä oon Jenkeissä nimenomaan halunnu kokea. Mut koen kuitenki, että voin ehkä joustaa tässä, koska en kuitenkaa oo sillee mikää himo jouluihminen. :D Sitten vielä se, että lähtö olis vasta syyskuun alussa, mikä alkaa mulle olla viimenen ajankohta lähteä, koska mun äiti täyttää pyöreitä ens vuoden syyskuussa niin haluan olla paikalla :D Noo, eihän tässä nyt kuitenkaa mitään oo tän perheen kohalla lukkoonlyöty, nii että uskon et lauantain skypetyksen jälkeen oon taas viisaampi.

Oh my matching...

Tuossa paria postausta alempana kerroin siitä Connecticutin perheestä, jonka kanssa skypetin. Noo, sain niiltä viestiä että ovat valinneet toisen au pairin. Sen jälkeen oon skypettäny kahen muun perheen kanssa, toinen oli New Yorkin osavaltiosta ja toinen Kaliforniasta. Tälle viikonlopulle sain melkein sovittua jo seuraavan skypetyksen Virginiassa asuvan perheen kanssa, muttaaa perheen äiti laittokin sitten viestiä, että he on löytäny toisen au pairin. Joten ei muuta kun uutta matchia ootellessa!

Oon alkanu jo ihan oikeesti miettimään, että löydänkö sitä perhettä ollenkaan. Jotenki kuvittelin, että viimestään nyt kesällä pääsisin lähtemään, koska perheitä on sillon tarjolla niin paljon. Tässä sitä nyt kuitenkin vielä ollaan, jalat tukevasti Suomen maan kamaralla. Ainaki ku skypetin ton New Yorkin perheen äidin kanssa, niin siitä kyllä huomas että sitä huoletti paljon se, että mää seurustelen. Oon melkein joka perheelle selittäny, että se ei oo mikään ongelma ja että koti-ikävän takia en oo kotiin sieltä lähössä. Tietty ymmärrän sit jos on huonoja kokemuksia seurustelevista au paireista just sen takii, että ei vaikka oo kestäny sitä ikävää ja on sen takia joutunu lähtee kotiin. Mutta ite en ainakaan olis välttämättä ees hakenu koko hommaan, jos kokisin koti-ikävän olevan joku ongelma.

Vaikka välillä käykin mielessä, että pitäiskö vaan unohtaa koko homma, niin onneks mulla on läheisiä jotka tsemppaa mua eteenpäin. Ja kyllä itekin aina koitan muistutella itteäni, että kuinka kauan oon tästä haaveillu ja että ei tällasta mahollisuutta aina tuu olemaan. Täytyy vaan koittaa ajatella positiivisesti ja pitää mielessä se, että hyvää kannattaa oottaa.

(Tätä postausta rustatessa tuli muuten match Coloradosta! Josko nyt... :D)