Tuossa paria postausta alempana kerroin siitä Connecticutin perheestä, jonka kanssa skypetin. Noo, sain niiltä viestiä että ovat valinneet toisen au pairin. Sen jälkeen oon skypettäny kahen muun perheen kanssa, toinen oli New Yorkin osavaltiosta ja toinen Kaliforniasta. Tälle viikonlopulle sain melkein sovittua jo seuraavan skypetyksen Virginiassa asuvan perheen kanssa, muttaaa perheen äiti laittokin sitten viestiä, että he on löytäny toisen au pairin. Joten ei muuta kun uutta matchia ootellessa!
Oon alkanu jo ihan oikeesti miettimään, että löydänkö sitä perhettä ollenkaan. Jotenki kuvittelin, että viimestään nyt kesällä pääsisin lähtemään, koska perheitä on sillon tarjolla niin paljon. Tässä sitä nyt kuitenkin vielä ollaan, jalat tukevasti Suomen maan kamaralla. Ainaki ku skypetin ton New Yorkin perheen äidin kanssa, niin siitä kyllä huomas että sitä huoletti paljon se, että mää seurustelen. Oon melkein joka perheelle selittäny, että se ei oo mikään ongelma ja että koti-ikävän takia en oo kotiin sieltä lähössä. Tietty ymmärrän sit jos on huonoja kokemuksia seurustelevista au paireista just sen takii, että ei vaikka oo kestäny sitä ikävää ja on sen takia joutunu lähtee kotiin. Mutta ite en ainakaan olis välttämättä ees hakenu koko hommaan, jos kokisin koti-ikävän olevan joku ongelma.
Vaikka välillä käykin mielessä, että pitäiskö vaan unohtaa koko homma, niin onneks mulla on läheisiä jotka tsemppaa mua eteenpäin. Ja kyllä itekin aina koitan muistutella itteäni, että kuinka kauan oon tästä haaveillu ja että ei tällasta mahollisuutta aina tuu olemaan. Täytyy vaan koittaa ajatella positiivisesti ja pitää mielessä se, että hyvää kannattaa oottaa.
(Tätä postausta rustatessa tuli muuten match Coloradosta! Josko nyt... :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti