Terkut Seattlesta!

Viime viikon perjantaina elettiin jännittäviä hetkiä, kun oli aika jättää training school taakse ja lähteä kohti hostperheitä. Koska mun hostperhe asuu Seattlessa, mulla oli edessä kuuden tunnin lento. Onneks samalla lennolla tuli yks toinenkin suomalainen au pair, niin sai vähän purkaa jännitystä jollekin. :D Olin ollu koko viikon aika rauhallinen ton tänne tulemisen suhteen, mutta perjantaina jännitti sitten jo aika paljon. Bussissa matkalla lentokentälle meitä oli neljä suomalaista, niin vedettiin vielä viimeset naurukohtaukset ja panikoitiin yhessä. Oli kyllä kiva että sai vähän jaettuu omia tuntojaan muille samassa tilanteessa oleville.

Lento New Yorkista Seattleen meni hyvin. Väsytti aikalailla pitkän viikon jälkeen, mutta eihän siinä malttanu juurikaan nukkua. Katoin pari leffaa ja ihastelin maisemia lentokoneen ikkunasta. Sitten kun oltiin jo lähellä laskeutumista ja nähtiin ikkunasta Seattlen kaupunki, niin jännitys vaan kasvo ja sillä hetkellä pyöri niin paljon ajatuksia päässä että hyvä kun sain pidettyy itteni kasassa. Tiesin, että mun perhe oottaa mua siellä mistä matkalaukut piti hakea ja tuntu että jokaisella askeleella siihen suuntaan jännitti vaan enemmän. Jännitti myös se että jos en oiskaa tunnistanu niitä ja olisin vaan ihan uunona pyöriny siellä kamojeni kanssa. :D Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja bongattiin toisemme jo ennenku olin ees päässy perille. Kotimatkalla kun ajettiin Seattlen keskustan ohi niin olin vaan yhtä sydänsilmäemojia kun kattelin auton ikkunasta ulos. Niin on nättiä kuulkaas!

Vaikka oon ollu täällä perheessä vasta viikon, niin oon saanu nähä ja kokea enemmän kun olisin ees osannu ajatella. Tää perhe on ihan mahtava ja jo ekasta illasta lähtien tää paikka on tuntunu kodilta. Tietysti on pitäny opetella paljon uusia juttuja ja se yhistettynä jet lagiin on ollu välillä aika uuvuttavaakin. Siitä huolimatta oon täällä niin onnellinen. <3