Thanksgiving & Portland

Halloweenin jälkeen seuraava pyhä oli Thanksgiving. Sitä vietettiin siis 24.11. ja ainakin meillä sitä odoteltiin melko kovasti, mutta mulla ei ollu hajuakaan mitä sinä päivänä tulee tapahtumaan syömisen lisäks. Kyselin myös hosteilta että minkä takia koko Thanksgivingiä ees vietetään, ja ne selitti sen mulle tosi hyvin, mutta en oikeestaan osaa selittää sitä tänne. :D Anyways, koko päivänä ei oikeesti tapahtunu yhtään mitään, oltiin vaan kotona ja chillailtiin. Illalla sitte syötiin dinneri, joka meni heittämällä mun lemppariks täällä tähän mennessä syödyistä! Oli ainaki sitä kalkkunaa ja sen stuffingit, perunamuusia ja kastiketta sekä karpalohilloa. Ei siis mitenkään överisti kaikkee erilaista, mutta just sopivasti että masun sai kyllä täyteen. Ja kurpitsapiirakkaa jälkkäriks, nam! Ainiin, toisin kun ite ainaki luulin, täällä meillä ei ainakaan täytetty sitä kalkkunaa mitenkään niinku elokuvista saattaa nähä. Täällä se täyte oli tarjolla ihan erillisessä astiassa ja sitä sai sitte lappaa lautaselleen niin paljon ku halus. Mutta oli kyllä hyvvää! Loppuilta menikin sitte ruokakoomassa.

Thanksgivingin jälkeinen perjantai oli muuten normipäivä, mutta mentiin illalla hostperheen kanssa kattomaan Nutcracker-baletti. Meillä oli ihan törkeen hyvät paikat melko lähellä lavaa, ja se koko baletti oli ihan mieletön. Ennen väliaikaa olin ehkä vähän hämilläni kun sitä tanssia itessään ei siinä kauheesti ollu, mutta se toinen puolisko oli kyllä niiin makee!

Tossa lavan eessä pysty näkee sen orkesterin kun katto tonne alas!

Lauantaiaamuna lähin mun ekalle omalle reissulle täällä, ja noin kello puoli kaheksan aikaan mun matka starttas kohti Portlandia. Hostiskä heitti mut bussiasemalle ja sieltä matka perille kesti noin neljä tuntia. Perillä tapasin toisen suomalaisen au pairin Karon, ja hengailtiin siellä sit yhessä siihen asti että mun check-in motelliin alko. Käytiin kattomassa Saturday Market, mikä oli vähän niinku tori, missä ihmiset myy kaikenlaista tavaraa ja ruokaa. Kävin myös maailman suurimmassa kirjakaupassa, Powell's City of Books:ssa. Oli kyllä huikee, kolme kerrosta ja yli miljoona kirjaa!

Muuten tuli oikeestaan vaan käveltyä ympäri kaupunkia ja kateltua paikkoja. En nyt sinällään sanois että Portlandissa ihan älyttömästi ois nähtävää, vaikka ihan kiva kaupunki se oliki. Alussa oli oikeestaan vähän koti-ikäväkin (Seattleen, ei Suomeen) kun en jotenki tuntenu oloani kovin mukavaks siellä. Johtu varmaan osittain ainaki siitä, että siellä oli ihan älyttömästi kodittomia ihmisiä eikä aina ollu ihan 100% turvallinen olo. Mitään hätää ei kuitenkaan missään vaiheessa ollu, joten no worries siellä kotona!

Illalla oli tarkotus mennä Karon kanssa syömään yhteen etiopialaiseen ravintolaan minkä se oli löytäny netistä. Sovittiin, että tavataan siellä ravintolalla ja noh, ensimmäisenä kun pääsin motellista ulos, mun puhelin sammu. Aattelin että akku ei varmaan tykänny kylmästä ilmasta ja kaivoin vara-akun esiin. Kytkin puhelimen siihen, mutta eikö seki vilkuttanu viimestä valoaan, vaikka vasta edellisenä yönä olin ladannu sen täyteen. Eikä mulla tietenkää ollu mun normi laturia mukana. Mietinki siinä että mitäs tässä nyt sitte, kun huomisiltaan asti pitäis pärjätä, ja jos sekä puhelimesta että vara-akusta on virta loppu. Lähin kuitenki kävelemään bussipysäkkiä päin, ja selvisin bussiin. Noin 20 minsan matkan jälkeen pääsin perille sinne ravintolaan ja laitoin Karolle viestiä, että missä se on kun en nähny. Karo sitten kerto olevansa siellä ravintolassa ja siinä vaiheessa mua alko jo naurattaa, koska tajusin että nyt on jotain pielessä. Niinhän siinä sitten kävi, että Karo kyllä oli ravintolassa, mutta toisella puolella kaupunkia (kumpikaan meistä ei siis missään vaiheessa sanonu sen ravintolan nimeä mihin oltiin menossa, vaan ilmeisesti oletettiin että puhuttiin samasta paikasta). Ei muuta ku bussi takasin keskustaan ja miettimään että mistä sais mahollisimman nopeesti ja helposti ruokaa. Päädyin sitte McDonaldsiin, kun se sattu siinä viininhakureissun jälkeen matkan varrella olemaan. :D Oishan se ilta paremminki voinu mennä, mutta kokemuksia kokemuksia.. Ja ainiin sain pelastettua puhelimen ja vara-akun laittamalla ne mun lapasiin lämmittelemään!

Sunnuntaina aamulla nautin hiljasuudesta ja tein check-outin vasta sillon kun oli ihan pakko. Motellilta suuntasin aamupalalle sellaseen kivaan pienehköön kahvilaan, jossa oli ihan sellanen jenkkimeininki ku elokuvissa! Sinne kävellessä kerkesin jo ajatella, että ensivaikutelmasta huolimatta Portland onkin ihan mukava paikka, mutta sitten alko satamaan kaatamalla vettä niskaan..